Oli kyllä "ikimuistoinen" viimeinen päivä/ilta Malesiassa...
Aamupäivä käytettiin tavaroiden pakkaamiseen hotellihuoneessa. Sekä selvitettiin vähän tulevia kuvioita bussikyyditysten suhteen. Käytiin lähempää keskustaa varaamassa huomiselke päivälle bussiliput Singaporeen. 45RM kustansi kyyti, eli reilu 11e, ja matka aika kuulemma 5-6 tuntia... No saapa nukkua. :D
Ajeltiin vähän sinne sun tänne monoraililla ja sitten päädyttiin KLCC-keskukseen jossa mentiin syömään ja kierreltiin muutama kauppakin läpi.
Koko kauppakeskus oli ihan tupaten täynnä väkeä, sankka jono ulkopuolella ja jokaisessa keroksessa ihan kamalasti väkeä. Selkeästi jotain/jotakuta odotettiin. Vartioita, poliiseja ja sotilaita siellä sun täällä..... Tuomas kysyi eräältä mieheltä, mitä ihmiset odottavat. Kuulemma joku intialainen näyttelijä/näyttelijöitä saapuu paikalle.
Kyllä me joku pyörää polkeva ukkeli ostoskeskuksenmkäytävillä kaukaa ja ihmiset kauheina massoina tungeksi, kirkui ja otti kuvia.
Kun lähdettiin menemään illalla kauppakeskukselta joku nainen otti mua olkapäästä kiinni ja puhui jotain ihan ihmeellistä. Katsoin vaan naista mitään sanomatta ja se jatkoi höpötystä ja muutenkin tilanne oli outo kun nainen tuli niin lähelle ja oli jotenkin tungetteleva. Tässä kohtaa Tuomas oli kerinnyt kauemmas ja ihmisiä, etenkin huiputtavia taksikuskeja. tungeksi joka paikassa. Paikka oli tupaten täynnä.
Vasta kun päästiin hotellille havahduin - missäs mun puhelimeni on? Näköjään taas lin ajatuksissa ehtinyt laskemaan sen jonnekin. Pengottiin koko huone viis kertaa ylösalaisin yhä enemmän ja enemmän tietoisina ettei puhelinta löydy. Mietittiin uudestaan koko hommaa; olin katsonut puhelimesta kellonaikaa ennen kauppakeskuksesta ulos menoa. Ja ainoa oudompi tilanne oli ollut se höpöttävä nainen..... Tuli kiirus soittaa DNA:lle ja sulkea liittymä ja Tuomas meni hotellin aulaan soittamaan poliisille.
Poliisit tuli hotellin aulaan ja meille oltiin annettu ymmärtää, että he kirjaa hotellin aulassa ilmoituksen. Mutta siitä lähdettiinkin suoraan poliisiautoon ja kamarille. Poliisit ajoi "tuhatta ja sataa" ja ruuhkaa piisasi. Lopulta jeparit pisti pillit päälle - ilmeisesti päästäkseen nopeammin tungoksesta - ja useita vaarallisia ohituksia tapahtui.... helvetin pelottava kyyti!!
Poliisit jätti meidät kamarille ja neuvoi reitin turistien rikosiomoitus-paikalle. Siellå oli afrikkalaisia miehiä paasaamassa sylki suusta lentäen. Odoteltiin iäisyys vuoroamme kunnes joku mies tuli kysymään millä asialla ollaan. Aina mies alkoi puhua päälle ja kun päästiin kohtaan, että tekijä oli nainen poliisin olemus muuttui. Hänestä tuli kireän, miltei vihaisen oloinen. Yritti itse tarjota että varas olisi ollut moottoripyörää ajava konna (täällä varkaat yleensä ajaa motskareilla ja nappaa ihmisten, lähinnä turistien, selästä reput ja olalta laukun).
Myöhemmin päästiin tekemään virallinen rikosilmoitus konstaapeleille ja kyllä siinä touhua piisasi. Välillä useampi poliisi tunki siihen ja esittivät lisäkysymyksiään. He tarvitsivat tiedon uskonnostanikin rikosilmoituksen tekoon ja tiedon kirkosta/etten kuulu kirkkoon..... Ja Tuomaksen käsialasta eivät saaneet selvää hyvin. ::::D jostain syystä eivät myöskään halunneet kirjata ilmoitukseen että epäilty tekijä olisi tämä nainen. Ilmoituksessa luki että puhelin vain katosi..... Tuomas toistuvasti asiasta huomautti vaan poliisit ne totesi ettei sitä tarvitse mainita lainkaan.
Kun ilmoitus oli tehty jouduttiin olosuhteiden pakossa (rahapussi jäi hotelliin siinä kiireessä) pyytämään kyytiä poliiseilta hotellille takaisin. Sanoivat että kyllä joku partio meidät vie ja kun kiitettiin repesivät kaikki kamalaan paskanauruun puhuen jotain mitä ei ymmärretty ja minä punainen kuin tomaatti....
Oli hoopoa taas matkustaa poliisiautossa. Liikennevaloissa viereen ajoi auto jossa istui paikallinen nuori pari ja kun äkkäsivät meidät poliisiauton takapenkillä katsoivat suut apposen auki ihmeissään. Pokka ei pitänyt vaan pamahdin kamalaan nauruun. :D ja hihiteltiin Tuonaksen kanssa kilpaa takapenkillä.
No, sinne meni se luuri. Onneksi uuden voi aina hankkia. Vaikka harmi juttuhan tuo oli...
Mutta kaikesta huolimatta upeat 6 viikkoa. En vaihtaisi päivääkään pois mistään hinnasta. Edes tätä viimeistä. Vai kuinka moni on ollut Kuala Lumpurissa poliisiauton kyydissä? :D Paljon saatiin nähdä, kokea ja oppia. Päästiin tutustumaan aivan toisenlaiseen kulttuuriin ja elämäntyyliin. Syötiin herkullisia ja erikoisiakin ruokia. Rakastuin intialaiseen ruokaan. Tavattiin mukavia ihmisiä eri kulttuureista ja uskontokunnista. Malesian luonto on mahtava ja niin kaunis eläimineen kaikkineen.
Täällä asiat on niin erilailla kuin Suomessa, mutta jotkin asiat niin samanlaisia silti. Tulee kamala ikävä tänne ja tätä elämäntyyliä. Malesialla tulee ehdottomasti olemaan aina paikka mun sydämessä.. Ehkä palaamme taas jonain päivänä tänne...
